Tämä kun tuntuu olevan sellaista hommaa, jossa olen näiden vuosien aikana kohdannut kyllä sellaisia tuntemuksia, että ainakaan itse en samanlaisia fiilisten laidasta laitaan seilaamista ole huomannut mitään muuta harrastusta tehdessäni vaikka nuoruudessa harrastettua tai ainakin kokeiltua on tullut melkeimpä kaikkea mahdollista.. ainakin urheilun siis saralla.
Joten kysymys jonka itsellenikin jouduin (taas) esittämään oli, että miltäs se nyt sitten niinkun tuntuu? Viitaten siis tosiasiaan, että periaatteessa kaikki 59 päivän aikana hallilla aikaan saatu (jos ei lasketa takaswingiä ja muutamia muita pieniä juttuja) on tullut todettua ja vieläpä huolella täysin hyödyttömäksi? Ja kuten monesti muillakin kertaa taas löytyi jotain uutta. Tajusin nimittäin olevani niin v*ttuuntunut ja väsynyt epäonnistumaan tämän kyseisen projektin suhteen päivästä toiseen, etten enää jaksanut olla edes vihainen (vaikka lokeroisinkin itseni lähtökohtaisesti hyvinkin negatiiviseksi persoonaksi).
Mietiskelin kaikki mahdolliset vaihtoehdot, joita minulla käytettäväni olisi ja päädyin siihen ettei minulla yksinkertaisesti olisi mitään muuta mahdollisuutta kuin amerikkalaisittain sanottuna "pull the plug and quit" eli siis luovuttaa tai sitten lisätä kierroksia koneeseen yrittää kovempaa.
Valitsin siis vaihtoehdoista jälkimmäisen ja aloin tekemään sitä mitä ilmeisesti parhaiten osaan (jos tätäkin murhenäytelmää muutaman sivun verran tavaa), eli siis aloitin uudelleen.
Päivät nro.60-61
Kaiken vanhan pois purettuani aloin kumeisesti etsiä ahtimelleni uutta paikkaa. Ensimmäisenä kohdistin vihani vanhoihin takahäkin ylä-putkiin, jotka tuntuivat kokoajan olevan tiellä. Ne muutes irtosivat sellaisella vauhdilla, että ei olisi kerennyt edes laikalle jatkojohtoa seinään kytkemään eli siis "luolamiesmäisesti" käsisahalla. Kokonaisen illan ylisuurta kiinan-perunaa eripaikkoihin kokeiltuani huomasin löytäneeni aivan uusia lihaksen tapaisia kipeitä kohtia käsivarsistani, mutta myös paikan johon sen mahdollisesti mahtumaan saisi. Siis edes jollaintavoin. Vetäisin limpun kiinni muutamalla maatumattomalla siteellä ja ihmettelin lisää päätä oikealta vasemmalle pyöritellen.
Aikani päätä pyöriteltyäni, kiroten ahtimen suurta ulkokokoa ja tottakai vastaavasti rungon ahtautta päätin tehdä osat sen mukaan mitä tilaa oli. Kerrottakoon nyt vielä selvennykseksi että ahtimen vaihto pienenpään ei olisi vaihtoehto. Toisin sanoen tavalla tai toisella se sinne tulisi mahtumaan ja jos joku oli varmaa niin SE oli.
Silppusin vanhan painekotelon osiin jättäen siitä jäljelle pelkästään pääty-laipan johon leikkelin samaisesta 2,5 millin pellistä siivun joka tulisi muodostamaan kotelon paksuuden. Vasaraa, ruuvipenkkiä lisää vasaraa, pyöreää vastinta ja parilla pisteellä koteloon kiinni.
Seuraavaksi leikkeilin pahvista sapluunat tyhjiin reikiin ja niiden avustuksella pellistä suorat palaset reikien täytteeksi.
Ja lopuksi hitsasin palaset paikoilleen reikiin ja mietin kuumeisesti olisiko se avain toimivampaan pyörään nyt sitten tässä vai jälleen uusi pettymyksen aiheuttaja. Päätin etten käyttäisi kallisarvoista aikaani enää turhaan murehtimiseen vaan että sille olisi aikaa varmasti sittenkin jos ei se toimisikaan.
stay tuned ja sitärataa..
) ja vielä kerran erittäin paljon kiitoksia korvaamattomasta avusta.
rälläkällä kutittelin ylimääräiset painot pölynä lattialle. Tai itseasiassa en kyllä tiedä viekö tässätapauksessa laikkakone asentajaa vaiko toisinpäin, mutta mitä sillä on väliä, vain lopputuloksella on. 
