Pentti_Einari kirjoitti:
Aivan aluksi pyydän anteeksi etten kyennyt ilmaisemaan asioita sinulle riittävän selkeästi suomen kielellä. Vertailumuodoissa voi olla kertaamisen tarvetta, mutta vaikka kuinka luen omia kirjoituksiani, niin en pysty ymmärtämään vastauksiesi ajatuksen juoksua. Olen ilmeisesti vain aivan VITUN tyhmä.![]()
Kirjoitin, että kyseisessä lajissa ratkaisee kalusto, ei kuljettaja. Siitä olit eri mieltä. Tuo lause tarkoittaa sitä, että kaluston osuus on suurempi kuin kuljettajan osuus. Toisin kuin esim. RR-kisoissa, joissa kuljettajan osuus on suurempi kuin kaluston. Aina voidaan hakea ääripäät, kuten yksipyöräinen Zündap tai neliraajahalvaantunut sokea henkilö.
Tyhmin ei ole ihminen joka tiedostaa tilansa vaan sellainen, joka ei edes siihen kykene. Saat valita tähän sopivan hymiön.
"Herra H. sanoi neiti M:lle:Pentti_Einari kirjoitti: Jos puhutaan banaanista, niin silloin ei välttämättä tarvitse vertailla banaania ja omenaa, jotta saadaan selkeä käsitys banaanista.
-Hedelmää ei ole olemassa.
-Olette hullu, sanoi neiti M.
-Mennään kauppaan, niin näette.
He menivät suureen hedelmäkauppaan, jossa oli paljon hedelmiä eikä mitään muuta kuin hedelmiä; se oli kilometrin pituisen vihanneshallin hedelmäsiipi.
-Saanko hedelmän, sanoi herra H.
Kauppias antoi hänelle omenan.
-En halua omenaa, haluan hedelmän.
Kauppias antoi hänelle suuren päärynän.
-Haluan hedelmän, en päärynää.
Kauppias punastui harmista ja toi hänelle vesimeloonin, joka oli suuri kuin lapsen pää.
-En halua melonia, haluan hedelmän, sanoi herra H. yksitoikkoisesti.
Kauppias tuskastui ja kasasi hänen eteensä viikunoita, taateleita, persikoita, appelsiineja, mandariineja, sitruunoita ja luumuja.
-Hyvä herra, oletteko kuuro. En halua mitään noista, haluan HEDELMÄN, sanoi herra H. Kauppias katsoi häntä mykkänä ja loukkaantuneena, mutta hänen silmiensä julmistunut ilme sanoi: Mitä helvetin taivaallista hedelmää te etsitte?
-Miksi kiusaatte häntä? kuiskasi neiti M. ja veti ystäväänsä varovasti hihasta.
-Koska inhoan Platonia, kuiskasi herra H.
Kauppias katseli yhtä, sitten pidätetty yllyke valtasi hänet ja hän kaatoi herra H:n päälle korillisen viinirypäleitä.
Neiti M. pelästyi ja juoksi ulos kaupasta. Herra H. tavoitti hänet kadulla, haroi viinirypäleitä tukastaan ja sanoi asiallisesti:
-Tämä oli puhtaan realismin oppitunti. Niin kuin näette, hedelmää ei ole olemassa, enkä minä ole hullu.
-Minä luulen, sanoi neiti M. pahoillaan, -että sen kauppiaan nimi oli Platon"