No, toisaalta se riippuu vähän myös siitä millä tavalla alkaa treenaamaan. Jos ottaa tavoitteeksi päästä toisella kerralla esim. Ahvenistolla alle 1.35 niin on mahdollista, että pyörää ei tuo ajamalla radalta pois. Kokeilleet voivat korjata, jos olen pahasti väärässä. Itse otin tavoitteeksi niin salitreenissä aikoinani kuin tässä mopoilussakin sen, että tulen omin jaloin/pyörin radalta pois. Osa kavereista valitsi toisen tavan. Ne jotka 15 vuotta sitten saivat penkkituloksen 50 kilosta 150 kiloon vuodessa, ovat suurelta osin poistuneet harrastuksen parista, osa monttuun, osa nostelee enää muovipussia. Harrastuksessa kehittyy parhaiten, kun menee oman osaamisen äärirajoilla. Jos pistää osaamisesta 100 % peliin, on kaatuminen melkoisen varmaa koska marginaalia ei enää ole. Tällöin myös kehittyy nopeimmin. Mutta jos pistää vain vaikkapa 80 % peliin, on kehitys huomattavan paljon hitaampaa, mutta toisaalta joka päivä voi halutessaan ajella ja treenailla ja kun treenailustakin saa ilonsa, niin... Minusta on mukavampaa, että tiistaina ajojen jälkeen voin tulla torstaina ajamaan uudestaan kuin että alkaisin pohtimaan mistä saisin rahat uuteen pyörään tai jäisinköhän kiinni jos väittäisin pyöräni tulleenkin varastetuksi eikä esim. kaadetuksi.Willie_the_kid kirjoitti: Todettakoon, että toisten kehitys ei ole niin nopeaa kuin toisten. Heebolla on varmasti enemmän ratapäiviä takana, kuin monella foorumiin kirjoittavalla päiviä liikenteessä.
Jottei mene muiden mollaamiseksi: Itselläni on ratapäiviä tasan nolla. Tämä johtuu enimmäkseen vakuutuksista, jotka siellä eivät voimassa olisi. Täten en katso viisaaksi lähteä romuttamaan noin kymmenentuhannen euron moottoripyörää ihan vaan siksi, että saisin laillisesti kastaa polvia.
Mutta jokainen tavallaan ja tyylillään. Uskaltaisin väittää, että nykyisellä ajotaidolla pääsisin reilusti alle 1.30 Ahvenistolla riskiä nostamalla. Ei siinä tarvita kuin pikkaisen lisää vauhtia tornin mutkaan, 20-30 km/h nopeammin varikkosuoralla ja ilman kurkisteluja ylämäessä (mahtaisiko joku olla silmällään) ja tarunmutkan jälkeinen mutka vauhdikkaammin (helposti voi lisätä siihen sellaisen 15-20 km/h). Mutta kun kukaan ei siitä riskistä maksa, rataennätykseen en pääsisi millään, en edes lähelle, niin enpä näe mitään syytä miksi lähtisin rampauttamaan itseni sinne. Siltä radalta on moni lähtenyt sairaalaan, vielä useamman pyörät on lunastukseen/romuttamolle viety. Samassa mutkassa, jossa joku nimeltä mainitsematon tiistaina pisti pyöränsä päreiksi, pisti herra MZA vuonna 2002 oman moponsa silpuksi. Se on Ahveniston tyypillisin pyörän tuhoamispaikka, solisluut pistetään uusiksi sillan alla ja seuraavassa mutkassa, joka on yleisin paikka kaatua.
Otan yhden osa-alueen vuodessa kerrallaan opeteltavaksi. Viime vuonna keskityin opettelemaan mutkasta ulos tulemista ja kun nyt luulen sen jotenkin osaavani, alotin treenaamaan mutkaan tuloa. Kaudella 2008 olisi tarkoitus opetella jarruttamaan. Vuonna 2040 opettelen käyttäytymään.
